maanantai 21. syyskuuta 2015

PlusDeskin tavoitteet

Työskentelen Yle Uutisissa tiimissa nimeltä PlusDesk. Meitä on tiimissa kaksi tuottajaa, kaksi koodaajaa ja kolme graafikkoa.

Yhdessä muiden tiimien – kuten politiikka, talous, urheilu – kanssa teemme verkkoon uutisjuttuja, jotka poikkeavat esitystavaltaan tai sisällöltään perinteisestä uutisjutun muodosta. Teemme esimerkiksi käyttöliittymiä dataan, laskureita ja erikoistaittoja. Oikeastaan kaiken mihin sisällönhallintajärjestelmämme ei taivu.

Esimieheni pyysi minua listaamaan tavoitteeni. Sama kysymys esitettiin kaikille tiimin jäsenille. Mielestäni kysymys oli siinä määrin mielenkiintoinen, että päätin vastata siihen näin blogissa.



Kysymys kuului.

Millaisia juttuja haluat olla tekemässä jatkossa?

Kysymykseen sai vastata aihe, laajuus tai metodi -lähtöisesti.



Mielestäni vastaus on kiteytyy yksinkertaisesti

"Meidän täytyy tehdä sellaisia juttuja ja journalismia, joita muut Yle Uutisissa Suomessa eivät pysty tekemään."

Mitä tämä sitten tarkoittaa aiheen, laajuuden tai metodin näkökulmasta.



Aihe


PlusDeskin tulisi mielestäni tarttua ensisijaisesti journalistisesti isoimpiin ja tärkeimpiin aiheisiin. Esimerkiksi tällä hetkellä tiimimme työpöydällä olevien aiheiden pitäisi sivuta hallituksen sisäpoliittisia toimia tai pakolaiskriisiä.

Miksi? Koska nämä aiheet ovat erityisen yhteiskunnallisen huomion kohteena. Tämän takia osaaminen, jota meiltä löytyy tulisi olla valjastettu näiden asioiden selvittämiseen. Etenkin jos koetaan, että PlusDesk on Yle Uutisten verkon kerronnan keihäänkärki

Konkreettisesti tarkoitan, että meidän tulisi tehdä nyt enemmän juttuja kuten "Täältä turvapaikanhakijat tulevat – klikkaa ja tutki" ja vähemmän juttuja kuten "Hei hei Facebook! Tällaisen sosiaalisen median nuoret saivat tilalle".

Miksi? Ensinnäkin koska nuoret ovat aiheena ajaton, pakolaiskriisi tapahtuu juuri nyt. Toisaalta koska "nuorisojuttu" olisi voitu julkaista myös ilman meidän panostamme, "pakolaiskriisijuttua" taas ei tässä laajuudessa.

Tätä ei tarvitse ymmärtää niin, ettei meidän tulisi tehdä omia aiheita. Tai etteikö osaamistamme voisi hyödyntää myös kepeämpien aiheiden käsittelyssä.

Laajuus


Juttujen laajuus ei mielestäni ole millään tavalla itseisarvo, ei sen kannalta miten paljon jutun tekemiseen käytetään aikaa, kuin ei myöskään sen kannalta miten laajoja jutut ovat kuluttaa.

Jokaisen tarinan ja uutisen kohdalla on tarkoituksenmukaista pohtia laajuus erikseen. Joskus on hyvä kertoa aiheesta kattavasti eri näkökulmista, kun taas toisinaan on oleellista selvittää yksittäinen asia selkeällä tavalla.

Mielestäni kaltaisemme tiimin tulisi pystyä toimimaan yhtälaisesti nopeassa kuin pitkässä aikaikkunassa. Tämä on myös minulle tekijänä motivoitavaa kun prosessit ovat eri pituisia. On puuduttavaa tehdä vain pitkiä projekteja ja toisaalta stressaavaa jos aikaraja on aina huomenna.

Metodi


Metodia eli esitystapaa sivusin itseasiassa edellisessä postauksessani, joka herätti melko paljon keskustelua.

Mutta jos puhutaan siitä, minkälaista muotoa haluaisin olla tekemässä niin mielestäni PlusDeskin kaltaisen tiimin osaaminen tulee parhaiten hyödynnetyksi kun luomme jotain uutta ja kokeilemme. Toki aina sisältö edellä.

Toisaalta tämä tarkoittaa, että toistuvat muodot, jotka olemme havainneet toimiviksi kuten "järjestettävä taulukko", "erikoistaitto" tai "visa" tulee toteuttaa toimittajan työkaluiksi.

Muotojen toistuvuus ei ole tabu, mutta olemme PlusDeskissä muodon ammattilaisia, jolloin itseääntoistava työ ei inspiroi. Ja työ joka toistaa itseään on lopulta tarkoitettu automatisoitavaksi.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Toimittaja: Älä pyydä aikajanaa!

Olen tuohtumuksen vallassa – yritän pitää kiinni siitä tähän postauksen loppuun asti.

Lähde: Twitter.

Ai miksi olen tuohtunut? Koska jos vain saisin euron jokaisesta kerrasta kun toimittaja kävelee luokseni tai lähettää sähköpostia kysyen:
"Saisinko mä tehtyä sellaisen aikajanan."
Sen verran usein tämä kysymys on tullut eteeni, että tänä aamuna katkesi pinna. Sanan aikajana voitte ajatuksissanne hyvät toimittajat korvata vaikka sanoilla:
  • viivadiagrammin
  • kartan
  • erikoistaiton
  • featurejutun
  • näyttävän pläjäyksen

You name it.

No mikä muka menee pieleen? Se, että ne ovat kaikki teknologialähtöisiä lähestymistapoja journalistiseen sisältöön. Ei meidän lukijoita kiinnosta nähdä teknisiä härveleitä, heitä kiinnostavat sisällöt.

Hyvä toimittaja, seuraavan kerran kun haluat tehdä jutun Syyrian pakolaiskriisistä tai SOTE-sopan vaiheista, älä mene pyytämään graafikolta tai datajournalistilta aikajanaa, älä karttaa, älä erikoistaittoa tai mitään muutakaan mielestäsi tosi siistiä diagrammia.

Kerro sen sijaan
  1. mistä aiheesta olet tekemässä juttua
  2. minkälaista aineistoa sinulla on
  3. mikä on viesti jonka haluat välittää

    ja miettikää sitten yhdessä ja keskustelkaa mikä toteutustapa on juuri siihen juttuun paras. Ja sitten jos joku graafinen tai tekninen ratkaisu on sille sisällölle paras lähtekää miettimään miten se kannattaa toteuttaa.

    Uskokaa – jutusta tulee niin parempi kun
    • puhutaan asioista ymmärrettävällä tavalla
    • ei rakenneta ominaisuuksia tai palveluita, vaan ratkaistaan ongelmia
    • haetaan palautetta ihmisiltä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin itse
    • muistetaan, että lukijat ovat kallisarvoisia, meidän siistit ideat eivät

    Näillä eteenpäin. Pahoittelut.

    Lisälukemista: Real Chart Rules to Follow