Tällä hetkellä analytiikka perustuu pääosin sivujen klikkimääriin. Näitä lukuja mittaavat Goole Analytics sekä ComScore. Aikaisemmin meillä oli käytössä myös Visual Revenue -niminen järjestelmä. Tämän lisäksi meillä on myös koko palvelun käyttöä määrittelevä laadullinen mittausjärjestelmä. Yksittäistapauksissa olemme liittäneet juttujen yhteyteen juttukohtaisen arvointityökalun kuten tässä "Lakkautustahti on raju – täältä koulut katoavat" -jutussa.
Haluamme kuitenkin tarkempaa tietoa kuinka etenkin interaktiivisia juttukokonaisuuksia käytetään. Haluamme paremmin ymmärtää minkälaiset käyttöliittymät, kerrontatavat ja esitystekniikat toimivat verkossa ja eri laitteilla. Etenkin, koska käytämme näihin erityistoteutuksiin keskimäärin paljon enemmän aikaa kuin perinteisten pelkkää leipätekstiä sisältävien juttujen toteuttamiseen.
Tähän asti olemme hyödyntäneet toteutusten sisäistä analytiikkaa lähinnä sillä tasolla, että olemme tallentaneet erilaisten kyselyiden ja testien vastaajamäärät talteen. Tälle on ollut sisällöllinen motivaatio, koska olemme halunneet tehdä vastausaineistosta jatkojuttuja, mutta samalla tämä kerääminen on toiminut indikaattorina siitä, että toteutukset ovat olleet toimivia ja ne on tehty loppuun. Olemme voineet numeroiden valossa esimerkiksi arvioida kuinka jutun auki klikanneista on tehnyt testin tai kyselyn loppuun asti.
Mutta kuten sanottua tavoitteenamme on kerätä entistä tarkempaa analytiikka. Esimerkiksi toteuttamassamme Tulolaskurissa olisi ollut mielenkiintoista tietää kuinka moni esimerkiksi käytti toteutukseen tehtyä ominaisuutta, jolla pystyi vertailemaan kahta aluetta keskenään. (Kuva 1)
 |
| Tulolaskurissa oli mahdollista valita näkyville yhtä aikaa kaksi aluetta. (Kuva 1) |
Google Analytics -palvelu mahdollistaa erilaisten tapahtumien linkittämisen interaktiivisiin toteutuksiin. Ominaisuuden nimi on Event Tracking. Kokeilimme tätä ominaisuutta ensimmäistä kertaa Vapaakauppaa käsitelleessä juttupaketissamme. Juttupaketti oli jaettu neljään osaan. Navigointi osien välillä oli mahdollista joko käyttäen jutun yltä löytyneitä välilehtiä (Kuva 2) tai jokaisen osien lopusta löytyneitä "Siirry edelliseen/seuraavaan osioon" painikkeita (Kuva 3).
 |
| Jutun yllä oli mahdollisuus vaihtaa osiota ns. välilehtien avulla. (Kuva 2) |
 |
| Jutun lopusta oli mahdollista siirtyä edelliseen tai seuraavaan osiin. (Kuva 3) |
Olemme käyttäneet vastaavanlaista juttuformaattia aikaisemminkin mm. NSA:n vakoilua käsitelleessä jutussa. Paketti oli suhteellisen suosittu, mutta meillä ei ollut tarkempaa dataa siitä miten juttua luettiin tai löydettiinkö juttupaketin eri osat edes. Meillä oli vain oletuksia. Eräs oletus oli, että ihmiset käyttäisivät navigointiin nimenomaan jutun yltä löytyviä välilehtiä.
Vapaakauppajutussamme käytimme Event Tracking -toimintoa mittaamaan kuinka monta kertaa jutun yltä löytyneitä välilehtiä ja jutun lopusta löytyneitä painikkeita käytettiin. Suhde välilehtien ja lopun painikkeiden välillä oli painikkeiden hyväksi 75 % / 25 %. Lopun painikkeet olivat siis merkittävästi suositumpia. Tulos oli siis täysin päinvastainen ennakko-oletukseemme nähden.
Tulos on siksikin mielenkiintoinen, että alun perin kun teimme tuon käyttöliittymämallin NSA-juttuun, jossa juttu on jaettu eri kokonaisuuksiin, lisäsimme lopun painikkeet ihan viime vaiheessa yhtenä navigaatiovaihtoehtona. Kuitenkin näyttää siltä, että lukijoille ne ovat paljon luontevampi tapa edetä jutussa.
Tämä virheellinen mielikuva ja se, että analytiikan avulla se pystyttiin kumoamaan osoittaa, että meidän täytyy jatkossa pyrkiä yhä enemmän ja enemmän ymmärtämään miten toteutuksiamme käytetään. Ja käyttää tätä keräämäämme dataa apuna juttujen suunnittellussa ja muussa päätöksenteossa.
