Kun datajournalismi tapettiin

Tämä on tarina siitä kun datajournalismi meni pieleen.

Oli perjantai 12.10. ja päätimme Svenska Yle:n suunnittelijan ja kollegani Mårten Seiplax:n kanssa ottaa irtioton muista töistä ja tuottaa datajournalismia toteuttamaamme Maktbasen-järjestelmään perustuen. (Kuva 1)

Perjantaisin pyrimme ottamaan aikaa projekteille, jotka muuten jäävät työsyklin ulkopuolelle. (Kuva 1)

Maktbasen on Svenska Yle:n toteuttama järjestelmä, joka pitää sisällään kaikkien suomenruotsalaisten kuntien (n. 30kpl kun Ahvenanmaa lasketaan ulkopuolelle) kuntavaltuutettujen tiedot (Kuva 2). Keräämämme tietokanta yhdistää tietoja n. 1 400:sta kuntavaltuutetusta pitäen sisällään mm. heidän kytköksensä yrityksiin, jotka olemme saaneet Asiakastiedolta.

Suomenruotsalaiset kunnat löytyvät Pohjanlahden rannikolta sekä Suomenlahden rannikolta. (Kuva 2)

Maktbasen on ollut iso satsaus Svenska Yle:ssä ja olimme siten motivoituneita hyödyntämään järjestelmään keräämäämme tietoa (Kuva 3). Ajatuksenamme Mårtenin kanssa oli, että olisi kiva nähdä minkälaisia eroja suomenruotsalaisten alueiden välillä on katsottaessa niiden kunnanvaltuustoja. Esimerkiksi oma hypoteesini oli, että RKP:n kannatus on suhteellisesti suurempaa Pohjanmaalla verrattuna taas esimerkiksi pääkaupunkiseutuun ja Uudenmaan-alueeseen.

Maktbasen listaa suomenruotsalaisten kuntapoliitikkojen tietoja sisältäen heidän kytkökset yrityksiin sekä erilaista kuntiin liittyvää tietoa. (Kuva 3)

Menetelmämme tuon eron esiintuomiseen oli yhdistää alueiden kunnanvaltuustot yhteen. Alunperin ajatuksenamme oli verrata keskenään pelkästään Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikon alueita, mutta päädyimme jakamaan Suomenlahden rannikon alueen useampaan eri osa-alueeseen samalla jakoperiaatteella kuin aluetoimituksemmekin toimii (Kuva 2). Samalla saimme alueista asukasluvullisesti enemmän keskenään samankaltaisia (toki edelleen pääkaupunkiseutu on omassa luokassaan). Alueiksi muodostuivat siten:

• Pohjanmaa (Österbotten)
• Turunmaa (Åboland)
• Länsi-Uusimaa (Västnyland)
• Pääkaupunkiseutu (Huvudstadsregionen)
• Itä-Uusimaa (Östnyland)

Toteutimme alueiden kuntavaltuustojen yhdistämisen yksinkertaisesti laskemalla alueiden kuntien valtuustot yhteen. Laskimme esimerkiksi Pohjanmaalla SDP:n valtuutettujen määrän yhteen ja vertasimme tätä lukua alueen kuntien valtuustopaikkojen yhteismäärään. Tällä tavalla laskimme alueittain kaikille puolueille prosentuaaliset valtuustopaikkojen osuudet. Lopputulos vastasi sitä, että kunnat toimisivat ns. kunnanosavaltuustoina koko alueen valtuustolle. Kunnat käyttämässämme mallissa olivat siis edelleen itsenäisesti äänestäneet omat valtuustonsa, mutta nämä valtuustot yhdistettiin osaksi koko alueen valtuustoa. Menetelmä vastaa periaatteeltaan tapaa, jolla eduskunta muodostetaan vaalipiireissä valituista ehdokkaista.

Ajatuksenamme oli, että Svenska Yle:n aluetoimitukset voisivat tehdä työkalumme avulla omia juttuja ja pohtia asiaa rinnastaen omaan alueensa. Mielestämme esimerkiksi, että nykyisin eduskunnan 3. suurin puolue Perussuomalaiset sai tällä tavalla laskettuna Pohjanmaalla vähemmän valtuustopaikkoja kuin paikallinen "Oravais – ändring nu!" -puolue, oli erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta.

Julkistimme visualisoinnin sisäisesti (Vis 1) ja siitä kirjoitetun esimerkkijutun maanantaina 14.10., jonka perusteella uutistoimitus teki siitä oman versionsa. Juttu julkaistiin verkossa myöhemmin maanantain aikana.

Toteutus oli interaktiivinen ja mahdollisti tietojen tarkastelemisen alueittain. (Vis 1)

Jotain meni kuitenkin pieleen. Artikkeli keräsi nopeasti paljon hämmentyneitä ja kriittisiä kommentteja, jotka koskivat etenkin pääkaupunkiseutua. Analyysin sanottiin olevan väärä, epäselvä ja koko artikkelin poistamista vaadittiin. Pyrimme toimituksessa vastaamaan tähän kritiikkiin mahdollisimman avoimesti ja kertomaan siitä mistä kartassa oli kyse.

Ongelma oli, että kun puolueiden kannatus alueellisesti määräytyi edellä kuvatulla tavalla syntyi alueen valtuustossa vääristymä, joka johtuu siitä, että valtuuston koko ei kasva lineaarisesti suhteessa kunnan asukaslukuun. Esimerkiksi Kauniaisissa on runsaat 8 800 asukasta ja valtuustossa istuu 36 valtuutettua. Tällöin Helsingissä, missä asukkaita on n. 600 000, tulisi valtuuston koon olla runsaan 2 400 valtuutetun suuruinen. Helsingin valtuustossa istuu kuitenkin vain 86 valtuutettua, jolloin nähtiin, että tekemämme analyysi antoi pääkaupunkiseudulla Kauniaisten äänestäjille liian suuren painon.

Ongelma oli, että emme pystyneet tarpeeksi selkeästi kommunikoimaan toisaalta toimitukselle, joka julkaisi artikkelin ja toisaalta siksi artikkelin kautta lukijoille mistä kartassa oli kyse. Tilannetta ei auttanut, vaikka julkaisimme alkuperäisen datan sisältävän Google-dokumentin avoimesti uutisen yhteydessä sekä selitimme vielä kommenteissa mistä jutussa oli kyse. Toteutus nähtiin lopulta liian epäselvänä ja se poistettiin sivuilta keskiviikon aikana.

---

Projektista jäi kuitenkin kokonaisuutena hyvin positiivinen jälkimaku. Opimme niin tekniikan ihmisinä journalistisista prosesseista kuin journalisteina siitä mitä datalla on mahdollista tehdä ja siitä miten dataa on mahdollista tulkita väärin. Opimme, että jatkossa kun keksimme vastaavanlaisia ideoita viemme projektin läpi paljon tiiviimmässä yhteistyössä eri osaajien kanssa ja harkitsemme tarkemmin onko toteutus relevantti sekä onko olemassa vaaraa virheellisille tulkinnoille.

Tulemme toivottavasti lähiaikoina julkaisemaan visualisoinnista päivitetyn version, joka tarkastelee ilmiötä eri näkökulmasta ja jonka olemme suunnitelleet alusta asti yhdessä uutistoimituksen kanssa.

Kunnallisvaalit: Oikein voitettu vai väärin mitattu?

Eilisten kuntavaalien jälkeen Kokoomus ja Jyrki Katainen juhlivat Suomen suurimman puolueen asemaa. Asemaa, jonka he pystyivät säilyttämään eduskuntavaaleista. Voitossa on kuitenkin paljon mätää.

Ensimmäiseksi; Ongelma on, että kuntavaaleissa ei ole millään tavalla mielekästä mitata puolueiden valtakunnallista ja absoluuttista kannatusta. Valtakunnallinen kannatus on tulevien kuntavaltuustojen kannalta täysin irrelevantti joskin toki annettakoon, että suuntaa antava. Miksi näin?

Kuntavaaleissa jokainen kunta toimii omana vaalipiirinään ja kuntalaisten on mahdollista äänestää vain oman kuntansa ehdokkaita. Kunnissa valtuustopaikkoina realisoitumattomaksi jäänyt kannatus ei valu ei esimerkiksi naapurikuntiin ja lisäksi kuntien valtuuston koko ei määräydy lineaarisesti kunnan asukasluvun mukaan.

Edellä mainittujen tekijöiden vuoksi puolueiden absoluuttinen ja valtakunnallinen kannatus ei ole relevantti tapa mitata kuntavaalien tulosta tai oikea tapa kertoa siitä mikä on valtakunnallisesti johtava kuntapuolue. Vaalien tulos tulisikin mielestäni mitata perustuen puolueiden saamien valtuutettujen määrään. Näin mitattuna vaalien tulos näyttääkin hyvin erilaiselta:

• Keskusta, 3 078 valtuutettua
• Kokoomus, 1 735 valtuutettua
• SDP, 1 729 valtuutettua
• Perussuomalaiset, 1 195 valtuutettua

Toiseksi; Ongelma on, että nykyjärjestelmässä äänestäjä valitsee äänestyskopissa listalta yksittäisen henkilön ja luulee, että ääni menee juuri hänelle. Näin ei kuitenkaan ole vaan jokaisen meidän ääni menee ensisijaisesti puolueelle, jota henkilö edustaa. Yksilöille annettavilla äänillä on merkitystä vain kun verrataan puolueiden jäsenten keskinäistä järjestystä. Nykyjärjestelmässä puolueen eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki puolueelle kohdistetut äänet, toiseksi tullut puolet äänistä, kolmanneksi tullut kolmasosan ja niin edelleen.

Ongelma on, että tämä johtaa absurdeihin tilanteisiin, jossa vain muutamalla (alle kymmenellä) äänellä on mahdollista päästä läpi valtuustoon, koska puolueen ääniharava vetää perässään vähemmän ääniä saaneita puolueen jäseniä.

Kolmanneksi; Ongelma on, että puolueiden on mahdollista kuntakohtaisesti luoda keskenään vaaliliittoja. Vaaliliitto kahden (tai useamman) puolueen kesken tarkoittaa, että todellisuudessa nämä kaksi puoluetta ovat vaalien ajan teknisesti yksi ja sama puolue. Toisin sanoen omalle puolueelle ja omalle ehdokkaalle annettu ääni voi lopulta auttaa aivan toisen puolueen ehdokkasta pääsemään läpi.

Ongelma on, että vaaliliittojen kohdalla äänestäjän oikeusturvan kannalta hänen olisi kannattanut itseasiassa jäädä äänensä kanssa kotiin.

---

.... ja tosiaan kauniin ja aurinkoisen syyspäivän päätteeksi äänestysprosentti oli 58,2%.

Muokkaus 30.10.2012

Kts. myös Ruotsin vaalijärjestelmä ja D'Hondtin menetelmä.

Muokkaus 2.11.2012

Jos nykyinen absoluuttinen, ei vaalijärjestelmää huomioiva, tapa olisi käytössä myös USA:n presidentin vaaleissa voitaisiin toinen puolue julistaa vaalien voittajaksi vaikka presidenttiyden viekin toinen puolue.

Datajournalismiaamu Yle:llä 24.10.2012

Pidin Yleisradiossa keskiviikkona datajournalismin koulutustilaisuuden. Kolmen tunnin sessiossa oli mukana hyvin sekalainen joukko eri alojen osaajien ympäri Yle:ä. Mukana oli niin kovan luokan tutkivia journalisteja maan ykkösluokan ohjelmista kuin jokapäiväistä uutistoimintaa pyörittäviä toimittajia sekä muita asiasta kiinnostuneita. Hienoa, että asiat kiinnostavat ja session aikana saimmekin aikaan useita mielenkiintoisia keskusteluja.

Twitterissä keskustelimme kanavalla #ddjyle ja saimme sen jopa nousemaan pinnalle Suomalaisena trendinä, joka toki suomalaisessa Twitterissä ei tarkoita muutamaa tweettiä enempää. (Kuva 1)

Suomalaiset trendit on tietokoneohjelma, joka pyrkii tunnistamaan suomalaisia Twitter-trendejä. (Kuva 1)

Toteutin kalvot Impress.js-kirjastolla, joka on JavaScript-kirjasto. Tämä tarkoittaa, että kalvot toimivat selaimessa ja niihin on siten helppo sisällyttää mitä tahansa sisältöä videoista ja kuvista jopa kokonaisiin verkkosivuihin. (Kuva 2)

Klikkaa kuvaa siirtyäksesi kalvoihin. (Kuva 2)

Kalvot eivät sinänsä sovellu itseopiskelumateriaaliksi, mutta toivottavasti niistä on silti hyötyä. Tapahtuma myös videoitiin yleisön pyynnöstä. Tämä tallenne saattaa tulla myöhemmin nähtäville.

Edit: Näillä näkymin seuraavan kerran puhun aiheesta datajournalismi  15. marraskuuta Aalto-yliopistolla seminaarikurssin Dynamic Visualization Design tiimoilla.