Ensimmäiseksi; Ongelma on, että kuntavaaleissa ei ole millään tavalla mielekästä mitata puolueiden valtakunnallista ja absoluuttista kannatusta. Valtakunnallinen kannatus on tulevien kuntavaltuustojen kannalta täysin irrelevantti joskin toki annettakoon, että suuntaa antava. Miksi näin?
Kuntavaaleissa jokainen kunta toimii omana vaalipiirinään ja kuntalaisten on mahdollista äänestää vain oman kuntansa ehdokkaita. Kunnissa valtuustopaikkoina realisoitumattomaksi jäänyt kannatus ei valu ei esimerkiksi naapurikuntiin ja lisäksi kuntien valtuuston koko ei määräydy lineaarisesti kunnan asukasluvun mukaan.
Edellä mainittujen tekijöiden vuoksi puolueiden absoluuttinen ja valtakunnallinen kannatus ei ole relevantti tapa mitata kuntavaalien tulosta tai oikea tapa kertoa siitä mikä on valtakunnallisesti johtava kuntapuolue. Vaalien tulos tulisikin mielestäni mitata perustuen puolueiden saamien valtuutettujen määrään. Näin mitattuna vaalien tulos näyttääkin hyvin erilaiselta:
- Keskusta, 3 078 valtuutettua
- Kokoomus, 1 735 valtuutettua
- SDP, 1 729 valtuutettua
- Perussuomalaiset, 1 195 valtuutettua
Toiseksi; Ongelma on, että nykyjärjestelmässä äänestäjä valitsee äänestyskopissa listalta yksittäisen henkilön ja luulee, että ääni menee juuri hänelle. Näin ei kuitenkaan ole vaan jokaisen meidän ääni menee ensisijaisesti puolueelle, jota henkilö edustaa. Yksilöille annettavilla äänillä on merkitystä vain kun verrataan puolueiden jäsenten keskinäistä järjestystä. Nykyjärjestelmässä puolueen eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki puolueelle kohdistetut äänet, toiseksi tullut puolet äänistä, kolmanneksi tullut kolmasosan ja niin edelleen.
Ongelma on, että tämä johtaa absurdeihin tilanteisiin, jossa vain muutamalla (alle kymmenellä) äänellä on mahdollista päästä läpi valtuustoon, koska puolueen ääniharava vetää perässään vähemmän ääniä saaneita puolueen jäseniä.
Kolmanneksi; Ongelma on, että puolueiden on mahdollista kuntakohtaisesti luoda keskenään vaaliliittoja. Vaaliliitto kahden (tai useamman) puolueen kesken tarkoittaa, että todellisuudessa nämä kaksi puoluetta ovat vaalien ajan teknisesti yksi ja sama puolue. Toisin sanoen omalle puolueelle ja omalle ehdokkaalle annettu ääni voi lopulta auttaa aivan toisen puolueen ehdokkasta pääsemään läpi.
Ongelma on, että vaaliliittojen kohdalla äänestäjän oikeusturvan kannalta hänen olisi kannattanut itseasiassa jäädä äänensä kanssa kotiin.
.... ja tosiaan kauniin ja aurinkoisen syyspäivän päätteeksi äänestysprosentti oli 58,2%.
Muokkaus 30.10.2012
Kts. myös Ruotsin vaalijärjestelmä ja D'Hondtin menetelmä.
Muokkaus 2.11.2012
Jos nykyinen absoluuttinen, ei vaalijärjestelmää huomioiva, tapa olisi käytössä myös USA:n presidentin vaaleissa voitaisiin toinen puolue julistaa vaalien voittajaksi vaikka presidenttiyden viekin toinen puolue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti