Näkökulma: Datajournalismi ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Käsittelen tällä kertaa blogille epätyypillisesti datajournalismia konseptuaalisesti ilman konkreettista käyttötapausta. Motivaationa tähän on, etten mielestäni ole nähnyt tarpeeksi useita datajournalismia käsitteenä selittäviä kirjoituksia tai datajournalismin taustoja avaavia tekstejä.

Ja kuten hyvän draamankaareen kuuluu aloitan tämänkin tarinan alusta; kun datajournalismi syntyi.

Datajournalismin lyhyt historia, 1950-l tähän päivään

Kuten etenkin asiasta kiinnostuneet ovat huomanneet on dataan perustuva journalismi, ns. datajournalismi, noussut viime aikoina erittäin kuumaksi puheenaiheeksi. Datajournalismi käsitteenä on uusi, mutta ilmiön taustat ulottuvat paljon kauemmaksi ja itseasiassa dataan perustuvan ja tietokoneavusteisen journalismin juuret ja aikaisimmat käytännön esimerkit löytyvät jo 1950- ja 1960-luvuilta.

Erään lähteen mukaan tietokoneavusteisen journalismin ensimmäisenä merkkipaaluna nähdään vuoden 1952 USA:n presidentin vaalien tuloksen ennustaminen. Tuolloin Walter Cronkite hyödynsi UNIVAC I -nimistä tietokonetta ja käytettävissä olevaa äänestysdataa ennustamaan, että Dwight D. Eisenhower tulisi voittamaan vaalit vastoin ennakko-odotuksia.

Toisaalla merkittävämpänä mainitaan tapaus, jossa Philip Meyer vuonna 1967 näytti dataan perustuen miten Detroitin mielenosoituksiin osallistuneiden koulutustausta oli heterogeeninen eikä osallistuminen korreloinut ihmisten koulutustaustaan. Yleinen oletus oli, että mielenosoituksiin osallistuneet olisivat olleet matalasti koulutettuja, mutta Meyerin data-analyysi osoitti toisin. (Kuva 1)

Detroitissa oli vuonna 1967 laajoja mellakoita, joiden ymmärtämisessä data-analyysi oli tärkeässä asemassa. (Kuva 1)

Kuten nämä esimerkit osoittavat on dataa hyödynnetty journalismissa jo pitkään ja voidaan sanoa, että jo 1980-luvulta lähtien tietokoneavusteinen journalismismi on toiminut toimittajien työvälineenä.

Kiinnostus ja mahdollisuudet datajournalismiin kasvavat

Tämän hetkinen datajournalismi-aalto siis kumpuaa historiasta, mutta pitää sisällään toki uusia elementtejä. Esimerkiksi avoimen tiedon ja ilmaisten sekä avoimien työkalujen lisääntyminen on merkittävästi suoraviivaistanut dataan perustuvan journalismin toteuttamista. Lisäksi merkittävä uusi näkökulma nykyisessä datajournalismissa on tekniikan osaajien tuleminen mukaan prosessiin. Dataan perustuvan journalismin yleistymistä on osaltaan edesauttanut myös Internetin yleistymisen myötä eteen tullut median murros ja ettei journalismia tehdä enää vain toimituksellisena työnä suurissa mediataloissa vaan osaajat ympäri maailmaa ja yli koulutusalojen pystyvät ottamaan osaa tiedon välittämiseen ihmisiltä toisille.

Avoimen tiedon lisääntymistä ovat edesauttaneet mm. useiden valtioiden toimet sen eteen, että julkisin varoin tuotettu tieto tulisi olla avointa ja kansalaisten hyödynnettävissä. Myös Suomessa nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että kaikki julkisin varoin tuotettu tieto tulisi olla avoimesti kansalaisten saatavilla.

“Julkisin varoin tuotettuja tietovarantoja avataan kansalaisten ja yritysten käyttöön. Tavoitteena on julkisen sektorin hallinnoimien digitaalisten tietoaineistojen saattaminen helposti uudelleenkäytettävässä muodossa tietoverkkojen kautta kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen, viranomaisten, tutkimuksen ja koulutuksen hyödynnettäväksi.”

Hyvät ja helppokäyttöiset työkalut kuten Google Fusion Tables, Google Charts, Highcharts, D3/Protovis ja Raphaël mahdollistavat Internetissä jaettavien interaktiivisten sovellusten toteuttamisen suhteellisen pienellä vaivalla ja tämä on osaltaan motivoinut osaajia tuottamaan datajournalismia. Osa työkaluista kuten Google Fusion Tables yhistettynä Excel-osaamiseen ovat myös siinä määrin helppoja oppia, että niiden käyttäminen onnistuu myös ilman suurempaa teknistä harjaantuneisuutta.

Yksittäiset tapaukset kuten tietovuodot ja kiinnostavat datan avaukset ovat tuottaneet hyviä dataan perustuvia visualisointeja ja applikaatioita. Esimerkkitapaukset ovat vieneet datajournalismia kohti konkretiaa, joka on johtanut siihen, että esimerkiksi mediataloissa datajournalismin tekemisestä saatavat hyödyt ovat tulleet näkyviksi.

Välisoitto: Mitä on datajournalismi

Mitä muuten on datajournalismi, miten se linkittyy esimerkiksi tiedon visualisointiin, infografiikkaan, pelillisyyteen, journalismiin, sosiaalisen verkostojen analyysiin ja toisaalta datan analysointiin. (Kuva 2)

Datajournalismiin liittyy useita eri vaiheita ja osaamista. (Kuva 2)

Datajournalismi, kuten käsitteet usein, voidaan määritellä usealla eri tavalla ja datajournalismi-käsitteen alle on mahdollista mieltää kuuluvan hyvinkin monta aihealuetta. Toisaalta datajournalismi voidaan rajata hyvin tarkastikin tarkoittamaan vain tiettyä rajattua alaa. Mielestäni sanojen määrittely ei useinkaan ole kovin hedelmällistä vaan tärkeämpää on eri osaajien välinen yhteisymmärrys ja keskustelu. Nostaisin esiin kaksi sellaista näkökulmaa, jotka ohjaavat ajattelua oikeaan suuntaan.

1) Infografiikka ei ole datajournalismia

Mielestäni on hyvä erottaa datajournalismi pelkästä infografiikasta, joka esittää esimerkiksi yksittäisiä lukuja tai muuta tietoa grafiikan keinoin. Datajournalismi-käsitteessä oleellista on, että taustalla on tietoaineisto, jota on käsitelty sekä analysoitu ja joka esitetään journalistisesta näkökulmasta esimerkiksi visualisoinnin keinoin.

2) Data on journalismin työkalu

Datajournalismia tuottavat henkilöt omaavat usein teknistä osaamista, jolloin unohtuu helposti, että tavoitteena journalismissa on tuottaa kuluttajia kiinnostavia sisältöjä. Journalismin ei tulisi olla sivutuote, joka mahdollistetaan datan tai visualisointien avulla vaan journalistisen työn tulisi olla ohjaava voima. Datan ja visualisointien tehtävä on sekä a) tehdä kiinnostavista tarinoista vielä rikkaampia että b) mahdollistaa uudenlaisten tarinoiden löytäminen.

Mielestäni datajournalismi on yhteinen nimitys mm. sellaisille käsitteille kuin tietokoneavusteinen journalismi, visuaalinen tarinan kerronta ja dataan perustuva journalismi.

HSOpen ja Suomen Kuvalehti suomalaisina päänavaajina

Maailmalla datajournalismia tehdään jo paljon ja mm. BBC, Guardian, La Times ja Ny Times ovat globaaleja edelläkävijöitä. Suomessa datajournalismia tehdään edelleen paljon yksityisin ja jopa vapaaehtoisin voimin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kuitenkin, jotta nykyinen liikehdintä muuttuisi pysyväksi ja palkitsevaksi on työstä pidemmän päälle mielekästä saada myös korvaus. Osa suomalaisista mediataloista onkin lähtenyt viemään toimintaansa enemmän datajournalismin suuntaan.

Suomessa Helsingin Sanomat on epäilemättä ollut alan edelläkävijänä. Maaliskuussa 2011 ensimmäistä kertaa järjestetty HSOpen on lyhyessä ajassa paaluttanut itsensä suomalaisen datajournalismin merkkitapahtumaksi. HSOpen on yksipäiväinen tapahtuma, joka kokoaa yhteen datajournalismista kiinnostuneet tekniikan, journalismin ja graafisen alan osaajat. Tapahtuma on tarjonnut alasta kiinnostuille mahdollisuuden keskinäiseen kommunikointiin sekä toisiinsa tutustumiseen ja antanut samalla Helsingin Sanomille hyvin eksplisiittisen näköalan suomalaisiin datajournalismin tekijöihin. Varmasti HSOpen tapahtumista saatujen hyvien kokemusten perusteella Helsingin Sanomat on myös perustanut erityisen vain datajournalismiin keskittyvän toimituksen, jonka itseoikeutetuksi tuottajaksi valittu Esa Mäkinen on ollut alan suomalainen hengillistymä.

Suomen Kuvalehti on toinen aktiivisesti datajournalismin viittaa Suomessa ylläpitänyt taho. Suomen Kuvalehti on toteuttanut datajournalismia Helsingin Sanomia enemmän sisäisesti, mutta tulokset ovat olleet hienoja sekä ja niitä on mahdollista seurata erityisesti datajournalismiin keskittyneeltä teemasivulta.

Myös muissa suomalaisissa mediataloissa datajournalismia on tehty, mutta tapaukset ovat olleet enemmän yksittäisiä tuotoksia.

Oma siirtymiseni Yleisradioon ja tarve tekniikan osaajista

Disclaimer: Tämän kohdan tarkoitus on antaa kuva siitä piilevästä ja vielä paljolti realisoimattomasta kiinnostuksesta, joka journalismissa on dataan ja sen käyttämiseen.

Oma henkilökohtainen taustani on, että olen tietotekniikan diplomi-insinööri Tampereen teknillisestä yliopistosta. Pääaineenani luin hypermediaa ja olin myös töissä Hypermedialaboratoriossa tutkijana kolmen vuoden ajan ennen ja jälkeen valmistumiseni vuosina 2009-2011. Vuoden vaihteessa 2011/12 siirryin töihin Yleisradioon nimikkeellä Web-suunnittelija.

Jo työskennellessäni Hypermedialaboratoriossa olin kiinnostunut visuaalisesta tarinan kerronnasta sekä datan näkyväksi tekemisestä visualisointien avulla ja seurasin mielenkiinnolla aihealueeseen liittyvää uutisointia ja kehitystä. Tapahtumat kuten Helsingin Sanomien HSOpen, Open Govenment Data Camp Varsovassa ja avoimen datan talkoot Tampereella sekä tietysti omassa tutkimustyössäni eteen tulleet datan visualisointitapaukset tuntuivat todella mielekkäiltä ja motivoivilta.

Näiden tekijöiden myötä siirtyminen Tampereelta Helsinkiin ja Yleisradioon oli luonteva ratkaisu eikä vähiten siksi, että YLE:ssä oli mahdollisuus päästä lähelle niitä ihmisiä, joilla on mahdollisuus kertoa tarinoita ja hyödyntää dataa yleisölle näkyvällä tavalla. Tarve tekniselle osaamiselle journalismin tekemisessä yllätti kuitenkin minut täysin enkä osannut ennakoida, että jo ensimmäisen 6kk:n aikana minuun oltaisi henkilökohtaisesti ehditty ottaa yhteyttä pääosin kaikista Yleisradion ajankohtais- tai tutkivaa journalismia tekevistä ohjelmista kuten MOT, A-Studio, A-Studio: Stream, YLE Uutiset, Spotlight ja Radar joitakin mainitakseni.

Konkreettisesti olen jo ehtinyt olla mukana mm. Spotlight:ssa tekemässä verkostoanalyysiä Perussuomalaisten yhteyksistä äärijärjestöihin, Radar:ssa tekemässä alkoholin myyntiä kuvaavaa interaktiivista karttaa (Kuva 3) ja YLE Uutisissa tekemässä Hyvinkään ampumistapauksesta epäillyn Facebook-kaveriverkostoa kuvaavaa analyysiä. Lisäksi olen mukana puolen kymmenessä meneillään olevassa hankkeessa, joissa fokuksena on datajournalismin toteuttaminen.

Datajournalismi ilmentyy usein visualisointina, josta tämä Radar:lle tehty alkoholinmyyntiä kuvaava kartta on esimerkki. (Kuva 3)

Piilevää tarvetta ja halua datajournalismin tekemiseen siis on ja ilmiö ei varmasti ole vain Yleisradioon rajoittuva. Uskoisin, että esimerkiksi paikallisissa printtimedioissa olisi samankaltaista kiinnostusta  tekniikan käyttämiseen journalismissa ja kyse on vain priorisoinnista ja oikeiden ihmisten löytymisestä.

Tulevaisuuden näkymät

Tulevaisuudessa näkisin, että yhä useammat suomalaiset mediatalot tulevat perustamaan enemmän tai vähemmän pelkästään datajournalismiin keskittyviä toimituksia ja palkkaamaan henkilöitä, jotka pystyvät tuottamaan interaktiivisia ja kuluttajia sitouttavia visualisointeja. Tämänkaltaista kehitystä on esimerkiksi nähtävissä Yleisradiossa ja kuten mainittua Helsingin Sanomat on oman datajournalismi-toimituksensa jo perustanut.

Maailmalla datajournalismi on jo arkipäivää ja esimerkiksi USA:ssa pienilläkin paikallislehdillä on omia datajournalismi-osastoja. Myös muissa pohjoismaissa suuntaus on ollut dataan perustuvan journalismin kannalta myönteistä, joten näyttää siltä, että on vain ajankysymys kun Suomessakin liikehdintään todella herätään.